Kuka vastaa jätehuollon järjestämisestä Suomessa? Entä kuka päättää jätteenhuoltoon liittyvistä säännöistä, kuten jätehuoltomääräyksistä? Olemme koonneet yhteen kattavan mutta selkokielisen paketin Suomen jätehuollosta.
Tässä artikkelissa saat vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
- Kuka vastaa jätehuollon järjestämisestä Suomessa?
- Kuka tyhjentää jätesäiliöt?
- Mitä kaikkea jätettä tulee kerätä?
- Millä tavoilla jätettä voidaan kerätä, eli millaisiin säiliöihin jätettä voidaan kerätä?
- Minne jätteet päätyvät?
- Kuka päättää jätehuoltoon liittyvistä asioista?
- Mitä ovat jätehuoltomääräykset?
- Kuka vastaa yleisistä keräyspisteistä, ja ketkä voivat käyttää niitä?
- Mitä tarkoittaa tuottajavastuu?
- Kuka vastaa jätehuollon kustannuksista?
- Mitä tarkoittaa kierrätysaste, ja miten Suomi suhteutuu jätteiden lajittelussa muihin EU-maihin?
Jätteiden keräyksen järjestämisestä vastaavat kunnat
Suomessa jätteiden keräys on kuntien vastuulla. Jätehuolto on nk. välttämättömyyspalvelu, jonka tulee toimia kaikissa olosuhteissa.
Monet kunnat ovat perustaneet kuntayhtymiä tai kunnallisia jätehuoltoyrityksiä, jotka hoitavat kaikkien yhtymään kuuluvien kuntien jätehuollon. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY), Lounais-Suomen jätehuoltoyhtiö (LSJH), Pirkanmaan jätehuolto Oy ja Kiertokaari Oy Oulun seudulla.
Suomessa on yli 30 kuntaa, jotka eivät kuulu kunnallisiin jätehuoltoyhtiöihin ja hoitavat jätehuoltonsa itse. Iso osa (16 kpl) näistä kunnista sijaitsee Ahvenanmaalla. Muualla vastuu on useimmiten kuntien omistamilla jätehuoltoyhtiöillä.
Taloyhtiöt ja kiinteistöjen omistajat tilaavat tyhjennykset tai tekevät tarvittaessa sopimuksen jätteiden keräyksestä jätehuoltoyhtiön, kunnan tai urakoitsijan kanssa, minkä jälkeen jätteet tullaan keräämään sovitussa syklissä.
Jätesäiliöt tyhjentää alihankkija
Jätehuoltoyhtiöillä on harvemmin omaa kuljetuskalustoa ja - henkilöstöä. Tyypillisesti jätteiden keräyksestä ja kuljetuksesta vastaavat siihen erikoistuneet urakoitsijat. Urakoitsijat kuljettavat kerätyt jätteet jätehuoltoyhtiön ylläpitämälle jätteenkäsittelyasemalle, jossa huolehditaan jätteiden käsittelystä.
Jätteenkäsittelyasemat ovat auki myös kotitalouksille, esimerkiksi kun halutaan kierrättää suurikokoista tai sellaista jätettä, joka ei sovellu oman jätepisteen lajitteluun, esimerkiksi renkaita tai vaarallista jätettä. Lisäksi jätehuoltoyhtiöillä ja tuottajavastuu yhtiöillä on kaikille tarkoitettuja aluekeräys- tai ekopisteitä, kuten HSY:n Sortti-asemat ja valtakunnallisesti Rinki -pisteet.
Molok-jätesäiliöiden tyhjennys.
Kaikkien kiinteistöjen on huolehdittava sekajätteen keräyksestä
Jokaisen kiinteistön on järjestettävä itse ainakin sekajätteen keräys. Eli mikään kiinteistö – omakotitalo, kerrostaloyhtiö, kesämökki tai liikekiinteistö – ei voi olla ilman hankittua jätehuoltoa.
Taloyhtiöillä, joissa on vähintään 5 asuntoa, on jätelain mukaan velvollisuus järjestää erilliskeräys kierrätettäville jätejakeille. Taloyhtiössä pitää pystyä lajittelemaan pakkausjätteet (kartonki, lasi, pienmetalli ja muovi) sekä biojäte ja paperi paikallisin määräyksin omiin astioihinsa.
Nykyisin omakotitaloasukkaidenkin on järjestettävä biojätteen keräys, jos talo sijaitsee vähintään 10 000 asukkaan taajamassa. Keräyksen sijaan voi hankkia myös kotikompostorin. Myös asukasmäärältään pienemmät kunnat voivat kuitenkin asettaa tiukemmat kierrätystavoitteet jätehuoltomääräyksiin.
Sekajätteen osalta kaikkien on siis järjestettävä jätteidenkeräys oman kuntansa (tai mökkikuntansa) jätehuollon järjestävän tahon kanssa. Esimerkiksi saaristossa ja kesämökkialueilla kesäasukkaat voivat liittyä aluekeräysjärjestelmään, jossa ostetaan itselleen oikeus käyttää yhteisiä sekajäte-, aluekeräys- tai ekopisteitä.
Osassa kuntia voi olla vielä mahdollisuus sopimusperusteiseen jätteidenkeräilyyn, jossa kiinteistö tekee sopimuksen sekajätteen keräyksestä suoraan jätteenkuljetusyrityksen eli urakoitsijan kanssa eikä alueellisen jätehuoltoyrityksen kanssa.
Useissa alueellisissa jätehuoltoyhtiöissä on kuitenkin määrätty, että sopimusperusteinen keräys ei ole mahdollista ja myös sekajätteen keräys hoituu heidän kauttaan.
Lisätietoa sekajätteen kustannuksista: Mitä enemmän lajittelet, sitä vähemmän maksat.
Miten jätteitä voidaan kerätä? Eli minkälaisia keräysastiaratkaisuja on?
Jätteitä voidaan kerätä joko ns. pinta-astioihin tai syväkeräysastioihin. Lisäksi joillain kaupunkialueilla on olemassa jätteiden nk. putkikeräys.
Pinta-astiat
Pinta-astiat ovat liikuteltavia, erikokoisia muovisia kannellisia säiliöitä, joiden sisältö kipataan jäteauton sisuksiin.
Nykyisin monet alueelliset jätehuoltoyritykset vuokraavat pinta-astiat kiinteistöille, ja astioiden käyttö sisältyy jätemaksuun. Vuokran suuruutta ei kuitenkaan monesti eritellä laskulla.
Pinta-astioita seitsemälle eri jätejakeelle.
Syväkeräys
Syväkeräysastiat, joita Molok Oy myös toimittaa, ovat maahan kaivettavia kiinteitä säiliöitä. Maan päällä niistä näkyy vain osa, suurin osa säiliöstä on piilossa maan pinnan alapuolella. Näin niihin mahtuu enemmän jätettä kuin pinta-astioihin.
Syväkeräyssäiliöiden suurin keräyskapasiteetti on maan alla. Kuvassa malli MolokDomino-järjestelmän eri säiliöistä.
Syväkeräyssäiliöt myös tyhjennetään eri tavalla. Jäteautoissa on nostopuomi, joka nostaa säiliön sisässä olevan säkin ilmaan. Kun säkki on keräilyauton päällä, jäteauton kuljettaja vapauttaa säkin pohjan sulkijan ja jäte hulahtaa jäteautoon.
Syväkeräyssäiliöiden kohdalla taloyhtiön tulee hankkia ne itse.
Putkikeräys
Suomessa harvinaisemmassa putkikeräyksessä jätteet syötetään normaalilta näyttävään jäteastiaan, mutta niistä jätteet imaistaan heti alipaineen ja ilmavirran avulla eteenpäin putkistoa pitkin koontipisteille. Koontipisteiltä jätteet kerätään käsittelyyn.
Jätteet päätyvät jätteenkäsittelylaitoksille
Jäteautot toimittavat jätteet suoraan jätteenkäsittelylaitoksille, joita ylläpitävät pääosin kunnalliset jätehuoltoyhtiöt omilla toimialueillaan.
Jätteenkäsittelylaitoksilla lajitellaan suurin osa jätteestä. Nykyisin yhdyskuntajätteestä päätyy vain alle 1 % loppusijoitettavaksi ”penkkaan” jätteenkäsittelylaitoksissa.
Materiaalit saadaan hyödynnettyä joko uusiokäytössä tai energiatuotannossa. Hyvällä lajittelulla suurin osa jätteistä saadaan uudelleenkäyttöön kierrätysmateriaaleina.
Suomesta viedään jonkin verran jätettä käsiteltäväksi ulkomaille. Vuonna 2024 jätettä vietiin 160 000 tonnia. Yli 99 % jätteistä vietiin hyödynnettäväksi. Merkittävimmät jätelajit viennissä olivat metallipitoinen jäte, puujäte ja muu jäte.
Yksittäisistä maista eniten jätettä vietiin Ruotsiin, Saksaan ja Ranskaan. Muovijätettä vietiin noin 16 000 tonnia, lähinnä Ruotsiin ja Tanskaan hyödynnettäväksi.
Jätelaista päättää eduskunta
Jätehuollon järjestämistä ohjaa Suomen kansallinen jätelaki (646/2011). Suomen jätelakia taas ohjaa Euroopan unionin jätedirektiivit.
Suomen jätelain valmistelusta vastaa ympäristöministeriö, ja lain hyväksyy eduskunta.
Edellinen suuri muutos jätelakiin tuli vuonna 2021. Tuolloin lain tavoitteena oli nostaa kierrätysastetta Suomessa. Lain tavoitteet tulivat EU:n kierrätysasteen tavoitteista.
Lain myötä kierrätysolosuhteet paranivat suuressa osaa taloyhtiöitä. Lisäksi biojätteen kompostointi tai keräyksen järjestäminen tulivat pakollisiksi myös omakotitaloille, jotka sijaitsevat yli 10 000 asukkaan taajamissa.
Ympäristöministeriö käynnisti kesällä 2024 jäte- ja kiertotalouslainsäädännön kokonaisuudistuksen (”Circulait Economy Act”).
Valtakunnalliset lait siis raamittavat jätehuoltoa esimerkiksi sen osalta, mille jakeille on järjestettävä keräys.
Jokainen jätehuoltoyhtymä tai kunta määrittää omat jätehuoltomääräykset
Koska kunnat omistavat alueelliset jätehuoltoyritykset, niillä on vastuu yrityksen omistajaohjauksesta. Toisin sanoen kunnilla on vastuu vaikuttaa ja ohjata jätehuoltoyritysten toimintaa niin, että yritysten toiminta edistää kuntien etuja.
Kunnalliset jätehuoltoyhtiöt toimivat siis kaupunkien tai kuntien mandaatilla. Jätehuollosta vastaavien osakeyhtiöiden yläpuolella toimii monesti jätehuollon asioista päättävä lautakunta, joka koostuu kuntavaaleilla valituista kunnanvaltuutetuista.
Jätehuoltolautakunta tai jätelautakunta vastaa jätehuoltomääräyksistä, päättää kiinteistöiltä perittävistä jätetaksoista ja valvoo jätehuollon järjestämistä alueellaan. Jätehuoltoyritykset tekevät esityksiä jätehuoltomääräyksistä, ja jätehuoltolautakunta vahvistaa ne päätöksiksi.
Jätehuoltolautakunnan toiminta voi kuitenkin olla erilaista eri alueilla. Osassa Suomea toimii aktiivisia ja vahvasti osallistuvia lautakuntia, kun taas joissain lautakunnissa toiminta voi olla suppeampaa.
Mitä jätehuoltomääräykset koskevat?
Jätehuoltomääräykset ovat jätelakia ja jäteasetusta tarkentavia määräyksiä, jotka on laadittu paikallisesti jätehuollon kuntayhtymissä.
Jätehuoltomääräykset voivat koskea esimerkiksi jätehuoltoon liittymistä, yhteisten jäteastioiden, kuten korttelikeräyksen käyttöä, jätteiden lajittelua, kompostointia, jäteastioita ja niiden tyhjennysvälejä. Lisäksi määräyksissä voidaan määrätä jäteastioiden sijoittamisesta, jätteenkuljetuksesta sekä saostus- ja umpisäiliöiden lietteiden tyhjennyksestä ja lietteen omatoimisesta käsittelystä.
Määräykset koskevat kaikkia alueen vakituisia ja vapaa-ajan asukkaita sekä muita toimijoita. Jätehuoltomääräysten yhtenäistämiseen on pyritty koko Suomen laajuisesti, mutta toistaiseksi eri alueilla on vielä eroja.
Ajantasaiset jätehuoltomääräykset löydät aina oman alueesi jätehuoltoyhtiön verkkosivuilta.
Myös Molokin alueelliset asiantuntijat voivat neuvoa ja auttaa jätteen keräyksen suunnittelussa.
Lue lisää: Korttelikeräyksessä asuinalueella on oma yhteiskäytössä oleva jätepiste.
Yleiset keräyspisteet palvelevat kaikkia
Kiinteistöjen omien jätepisteiden lisäksi yleisillä paikoilla voi nähdä kaikille yhteisiä kierrätys- tai ekopisteitä. Niissä on ainoastaan kierrätettävien jakeiden keräysastioita, ei sekajätteen keräystä.
Yleiset kierrätyspisteet voivat sijaita asuinalueilla tai esimerkiksi kauppojen pihoissa. Niitä hallinnoivat joko alueelliset jätehuoltoyhtiöt tai nk. tuottajavastuuyhtiöt. Yksi tunnetuimpia tuottajavastuukeräystä palveleva yhtiö on Rinki Oy, jolla on noin 1 600 keräyspisteen verkosto valtakunnallisesti.
Yleisiä keräyspisteitä voivat käyttää kaikki. On kuitenkin hyvä huomioida, että niille saa jättää vain kotitalousjätteitä, joiden keräysastioita pisteellä on. Niille ei saa jättää esimerkiksi suurikokoisia jätteitä tai rakennusjätettä. Ne tulee toimittaa itse jätteenkäsittelyasemalle.
Rinki-ekopisteet ovat kaikkien käytössä. Niille ei voi jättää sekajätettä.
Tuottajavastuu koskee yrityksiä, jotka tuottavat pakkausjätettä
Kaikki yritykset, jotka pakkaavat tuotteitaan tai maahantuovat niitä ulkomailta, ovat velvollisia hoitamaan pakkausten jätehuollon. Yritykset myös vastaavat jätehuollon kuluista. Tällaisia yrityksiä velvoittaa lailla säädetty tuottajavastuu.
Pakkausjätteiden kierrätys on kuluttajille ilmaista, sillä pakkauksia tuottavat yritykset vastaavat pakkausten kierrätyksen mahdollistamisesta.
Tuottajavastuu ei kuitenkaan koske esimerkiksi muovisia käyttötavaroita, koska ne eivät kuulu nykyisen pakkauskierrätysjärjestelmän piiriin. Jätteenlajitteluasemat kuitenkin vastaanottavat muovitavaroita ja vastaavia.
Lisäksi paperintuottajilla on oma tuottajavastuunsa, joka velvoittaa paperintuottajat järjestämään paperinkeräyksen pakkausmateriaalien tavoin.
Jätteen tuottaja maksaa jätteen käsittelystä
Kotitaloudet tai taloyhtiöt maksavat aina omasta jätehuollostaan alueen jätehuoltoyhtiölle. Omakotitaloissa maksu tulee suoraan tyhjennyskertojen määrän mukaan, eur/tyhjennys. Taloyhtiöissä taas maksu määräytyy yhteisen jätteen määrän mukaan, joka jyvitetään osakkaille.
Syväkeräysjärjestelmä mahdollistaa maksun perustuvan myös tuotetun jätteen painon mukaan (kg/tyhjennys). Esimerkiksi HSY:n alueella syväkeräysjärjestelmästä saadaan tiedot syntyvän jätteen kilomääristä nostolaitteessa olevan punnituslaitteen avulla. Tämä myös antaa mahdollisuuden tarkempaan raportointiin esimerkiksi taloyhtiöille.
Jätemaksu sisältää aina jätteiden keräyksen, kuljetuksen ja käsittelymaksun. Sekä monesti jäteastian, kuten mainitsimme aiemmin.
Jätehuoltoyhtiöt taas maksavat kuljetusurakoitsijoille jätteiden kuljetuksesta.
Jos sekajätettä kerätään sopimusperusteisesti, maksaa asukas tällöin sekajätteen keräyksestä suoraan jätteenkuljetusyritykselle. Tällöin jätteenkuljetusyritys taas maksaa jätehuoltoyritykselle jätteenkäsittelystä. Eli siitä, että se pääsee tyhjentämään kerätyt jätteet jätteenkäsittelylaitokselle.
Yleisin malli Suomessa kuitenkin on, että kiinteistönomistaja tekee sekajätteenkin keräyksestä sopimuksen alueellisen jätehuoltoyhtiön kanssa. Tällöin kiinteistönomistaja maksaa jätemaksun ainoastaan jätehuoltoyhtiölle.
Lisäksi tuottajavastuun piirissä olevat yritykset joutuvat kustantamaan pakkausjätteen kierrättämisestä syntyvät kulut.
Suomi on jäljessä EU:n kierrätysasteesta
EU on määritellyt jäsenmailleen tavoitteet yhdyskuntajätteiden kierrätysasteelle. Vuonna 2025 kierrätysasteen tulisi olla 55 prosenttia ja vuonna 2030 jo 60 prosenttia. Vuonna 2022 vahvistettu suomalaisten kierrätysaste jäi kuitenkin 43 prosenttiin ja vuoden 2024 arvioitu kierrätysaste oli 45 %.
Suomessa jätteiden kierrätys laahaa vielä tavoitteita jäljessä.
EU:n keskimääräinen kierrätysaste vuonna 2021 oli noin 50 prosenttia, joten suomalainen kierrättää keskimäärin heikommin kuin keskiverto EU-kansalainen.
Yhdyskuntajätteen kierrätysaste kertoo, miten suuri osa jätteestä hyödynnetään materiaalina jätteiden kokonaismäärästä. Liian suuri osa jätteestä päätyy siis edelleen polttoon, vaikka jätettä voitaisiin hyödyntää raaka-aineena.
Aina kun Suomi ei yllä kierrätysasteen tavoitteeseen, EU voi käynnistää rikkomusmenettelyn ja Suomi saattaa joutua maksamaan EU:lle sakkoja.
Vuonna 2023 yksi suomalainen tuotti jätettä keskimäärin 466 kiloa vuodessa. EU:n tasolla Suomi on jätteentuotannossa keskiarvon alapuolella. EU:n keskiarvo vuonna 2023 oli 511 kiloa. Verrattuna ruotsalaisiin, suomalaiset vuonna 2023 tuottivat 74 kiloa enemmän jätettä per henkilö vuodessa.
Lajittelematta jättäminen voi siis tuntua pikkujutulta, mutta isossa kuvassa kaikkia tarvitaan kierrätystalkoisiin mukaan. Lajittelemalla jätteet oikeisiin kierrätysastioihin voi auttaa niin ympäristöä kuin Suomen taloutta!
